broileryhdistys_kapea_vas

Suomalaista broileria tuotettu yli neljä vuosikymmentä

Saarioisten kartanon hautomotoiminnan yhteyteen syntyi Suomessa uusi toiminta-ala, broilerintuotanto, vuonna 1959. Tosin jo tätä ennen oli kasvatusta kokeiltu: Juuso Waldenin, Yhtyneitten paperitehtaiden jalkapallojoukkue toi ottelumatkaltaan Englannista Erkki Tiitolan antamasta osoitteesta broilerinsiitosmunia, joista haudottiin ensimmäiset linnut Simpeleellä. - Saarioisten kartanon omistaja Reino Avonius tutustui broileriin Amerikassa, ja pitkälti 1960-luvulle Saarioisissa jalostettiin eläinainesta tähän tuotantoon.

(Lähteet: Heikki Ojala Ruoka-Saarioisista Broilerväen Kesäpäivillä 2001; Broileryhdistyksen puheenjohtaja Heikki Kössin puhe yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa 1980 [Broiler-uutiset 4/80])

Sopimustuotantoa alusta lähtien


Broileri - amerikkalaisten herkku
"Tuli maisteltiin ja voitti" -broileri esittäytyy
Suomen vanhin broileritila Längelmäellä

Siipikarjaliiton (tuolloin Siipikarjanhoitajain Liitto) vuosikertomuksessa 1959 kerrotaan, että broilerituotantoa varten tuotiin Tanskasta valkoisen plymouth rockin siitospoikasia, ja 1960 vuosikertomuksessa todetaan seuraavasti: "Paistipoikasten eli broilerien kasvattaminen pääsi kuluneena vuonna meilläkin alkuun. Tämä tapahtuu teurastamoiden ja kasvattajien keskeisten kasvatussopimusten pohjalta. Paistipoikastuotantoa varten Liitto tuotti vuoden lopulla USA:sta erän valkoisen cornish-rodun siitosmunia." Ja edelleen v. 1961: "Broilerien kasvatus on huomattavasti lisääntynyt." Tuolloin mukaan tulivat osuusteurastamot LSO ja SOT. Kariniemi Oy aloitti 1966, ja viimeisenä Itikka 1971. Vuonna 1967 Suomes- sa päästiin miljoonan kilon tuotantoon, kulutus oli neljänneskilon verran asukasta kohti, yhteensä siipikarjanliha syötiin alle kilon verran. (Pertti Paavola Siipikarjassa 12/68) 

Kotimaisesta jalostuksesta tuontiainekseen

Kotimaisesta jalostuksesta siirryttiin vähitellen tuontiin. 1967 Kaino Jokela poikineen perusti Suomen Broilerin, jonka kanssa teurastamoyritykset vähitellen tekivät sopimuksen emoaineksesta. Pilch-jalostetta tuli ensimmäinen erä Irlannista 1968. Pian käynnistyikin säännöllinen Pilchin isovanhempaistuonti USA:sta. Agronomi Pertti Paavola kertoo kuitenkin vielä Siipikarja- lehdissä 9 ja 12/68 broileriemojen olevan peräisin Ruotsista tai Tanskasta, ja emojen munivan hyvissä oloissa 10 kuukauden munituskautena keskimäärin 155 munaa, joista haudontaan kelpaavia noin 140, ja poikasia saatavan 90-95 emoa kohti. Emon rehunkulutus oli 320-350 g/muna. Broilerit kasvoivat tuolloin vajaat seitsemän viikkoa, 700-900 gramman teuraspainoon. Vuodessa voitiin kasvattaa 5,5 erää, kasvattamot olivat yleensä 4000-6000 linnun yksiköitä. Rehunkulutus lihakiloa vaihteli 3,3:sta 4,2:een kiloon.


Broilerien painonkehityksen seurantaa 1960-luvulla.

Vuonna 1971 Pertti Paavola saattoi kirjoittaa Siipikarjassa (4/71) broilerituotannon voimakkaasta lisääntymisestä: "Entisten broilertuottajien melko suuret laajennukset ja uusien yrittäjien markkinoilletulo lisäävät broilertuotantoa tänä vuonna arviolta 70 prosenttia." Ja jatkossa kerrottiin hintojen laskusta - broilerista tuli halvinta lihaa. Broilerikanaloiden koko vaihteli 5 000:sta - 20 000:een, ja Paavolan mukaan sopimustuotantoa (ja osalla myös omaa kasvatusta) oli Saarioisilla, SOT:llä, Huhtamäki Yhtymällä, Kariniemellä, LSO:lla ja Itikalla, sekä pienemmässä mitassa Karjakunnalla, Elannolla ja Karjaportilla.


Agronomi Pertti Paavola, SOT)
Osa eläinaineksesta oli vielä SOT:n maahantuomaa Hybroa.
Eläinaineksen ja olosuhteiden kehityksestä Paavola toteaa em. lehdessä kasvatusajan lyhentyneen kuudessa vuodessa 63 päivästä 45:een ja rehunkulutuksen pienentyneen 4,5 kilosta 3,5 kiloon.

Broileryhdistys perustettiin 1971

Alan oman yhdistyksen perustamista esitettiin jo 1960-luvun puolivälissä, mutta Broilerkerhon perustava kokous oli Siipikarjaliiton kutsumana vasta 28.5.1970. Kokouksessa valittiin käytännön asioita valmistelemaan työryhmä: tri Per Andersson, agr. Krister Eklund, agr. Toivo Jauhiainen, johtaja Kaino Jokela, mv. Yrjö Lumiainen ja agr. Jouko Tiitola. Broileryhdistyksen perustava kokous pidettiin sitten 17. maaliskuuta 1971. Osanottajia oli 59. Suomen Broileryhdistyksen perustamissopimuskirjan allekirjoittajiksi valittiin Yrjö Lumiainen, Pertti Paavola, Kaino Jokela ja Hannes Kariniemi. Ensimmäiseen väliaikaiseen johtokuntaan kuuluivat varsinaisina jäseninä Yrjö Lumiainen ja Isto Puotunen (ryhmä 1), Kaino Jokela (ryhmä 2), Pertti Paavola ja Toivo Jauhiainen (ryhmä 3) ja Per Andersson sekä Kalle Maijala (ryhmät 4 ja 5).

Yhdistysrekisteriin Broileryhdistys merkittiin 24.8.71. Ensimmäisen toimintavuoden puheen- johtajana oli Per Andersson ja sihteerinä Krister Eklund. Alussa jäseniä oli 53. Kymmenen vuoden päästä jäsenmäärä oli kasvanut lähes sataan, ja broilerituotanto vuoden 1971 runsaasta neljästä miljoonasta kilosta yli 11 miljoonaan kiloon. Puheenjohtajina yhdistyksen ensimmäisen vuosikymmenen aikana toimivat tri Anderssonin jälkeen agr. Pertti Paavola, agr. Juhani Patajoki ja mv. Yrjö Lumiainen (vm. 1976-80). 1980 alkoi mv. Heikki Kössin kausi, joka jatkui vuoteen 1992. Yhdistyksen toimisto- ja sihteerin tehtävät on alusta alkaen hoidettu Siipikarjaliitosta.


Broileryhdistyksen sihteerin tehtäviä hoitanut Siipikarjaliiton koetoiminta- agronomi Marja Alaspää vierailulla Heikki Kössin tilalla Oripäässä vuonna 1985.

Ensimmäinen Broiler-uutisten numero ilmestyi 1972. Vuodesta 1979 lehti on ilmestynyt säännöllisesti neljänä numerona vuodessa.

1970-luvun alussa koettelemuksia

Siipikarjanlihaa kulutettiin 1971 noin 1,3 kiloa henkeä kohti. Kulutus kääntyi kuitenkin jo loppuvuodesta alaspäin salmonellakohun vuoksi. Rehujen tuontisoijan välityksellä muutamaan broilerikasvattamoon levisi Salmonella infantis, ja ihmisten sairastumisia uutisoitiin näkyvästi. Broilerituotantoa jouduttiin supistamaan, ja muutamassa teurastamossakin pidettiin saneerauskatkos. Maatalousministeriö laati salmonellan torjuntaohjelman, ja rehuraaka-aineet joutuivat tiukkaan tarkkailuun. Samalla käynnistyi salmonellanäytteiden otto tuotantoketjun joka vaiheessa. Luottamus broileriin saatiinkin palautettua, ja 1973 menekki alkoi taas elpyä. Myös vasta aloittaneelle Broileryhdistykselle salmonellakohu merkitsi monien kokousten ja tilaisuuksien järjestämistä ja tiedon levittämisen tehostamista. 1975 Toivo Jauhiainen antaa ohjeita Pilch- broilerin hoidosta (Siipikarja 6/75) ja kertoo 6,5-viikkoisten lintujen painavan elävinä 1,4- 1,5 kg, patavalmiina 900-1000 g. Hyvä tulos oli tuolloin, jos rehua kului 2-2,1 kg painokiloa kohti eli 3-3,2 kiloa lihakiloa kohti.

Nopeaa kehitystä 1980-luvulta alkaen



Lumiaisen broilerihallit Suodenniemellä 1981. Tuomo Lumiaisen kanssa Siipikarjaliiton konsulentti Helena Martikainen.

Vuonna 1980 broilerituotanto ylitti kymmenen miljoonan kappaleen ja kilon rajan (11,3 milj. kg).



Kasvattamojen keskikoko oli 20 000 lintua (Toivo Jauhiainen Siipikarjassa 10/80). Broileryhdistyksessä oli tuolloin runsaat 70 kasvattajajäsentä. Vuonna -83 kasvatusaika oli keskimäärin 44 päivää, keskipaino runsaat 1,6 kg ja teuraspaino noin kilon. Rehua kului 1,9- 2,0 kg lihakiloa kohti. 1990-luvun alussa keskikasvatusaika oli 38 vuorokautta ja teuraspaino lähes 1,2 kg. Rehua laskettiin kuluvan noin 2,7 kiloa lihakiloa kohti.


Broilereita tuutista pussiin Kariniemen broilerteurastamolla Eurassa vuonna 1982.

80- luvun aikana Suomessa siirryttiin kokonaisen, pakastetun linnun tarjonnasta paloitteluun ja tuoretuotteisiin, joiden monipuolinen kehittely on taannut kulutuksen jatkuvan kasvun.


Kuva tanskalaisesta broileriemokanalasta.

Broileryhdistyksen jäseniä osallistuu vuosittain Pohjoismaisille Siipikarjapäiville. Vuonna 1981 tilaisuus oli Tanskassa, ja matkalla vierailtiin sikäläisessä broileremokanalassa, jossa jo oli automaattinen munakeruu. Pesissä oli kuivikkeena kaurankuoria, munat pakattiin kennoille eteistilassa.

Broilerinkasvatustilojen yksikkökoko alkoi nousta vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun rajoitukset poistuivat EU-jäsenyyden myötä ja rakennekehitystä tuettiin. 1997 lopussa keski- koko oli noin 25 000 broileria, vuonna 1999 noin 32 000 ja viime vuonna noin 35 000. Munittamojen koko on samaan aikaan kaksin- kertaistunut aikaisemmin tyypilliseen 4 000 emoon verrattuna. Keskittymistä on tapahtunut myös lihanjalostuspuolella: broileria teurastetaan Atrian tuotantolaitoksilla Nurmossa, Broilertalossa Eurassa ja Ruoka- Saarioisilla Sahalahdella. Lisäksi Ahvenanmaalla on pieni teurastamo.

1990-luvun alussa broilerituotanto ylitti 30 miljoonaa kiloa, ja kaksinkertaistui tästä vuosikymmenen loppuun mennessä. Notkahdukset tuotantokäyrässä johtuvat ajoittaisesta varastojen kertymisestä - kulutuksen noustua on tuotannon kasvu voinut jälleen jatkua. Broilerinlihan tuontia on alkanut olla merkittävämmin vasta viime vuosina, ja sen osuus kulutuksesta on vain muutaman prosentin luokkaa.

1991 lopussa yhdistyksen jäsenmäärä oli yli 300, kasvattaja- ja munittajajäseniä oli 240. Nykyisin tuottajajäseniä on runsaat 250. Yhdistyksen puheenjohtajina ovat 1990-luvulla toimineet Erkki Mäkijärvi 1992-95, Markku Vainio-Pekka 1995-98 ja Mari Korkeaoja 1998-2000. Nykyinen puheenjohtaja on Juha Kylämäki. Yhdistyksen tehtävien painopiste on suuntautunut sisäisestä tiedottamisesta paljolti myös ulkoiseen; kuluttaja- ja oppimateriaalin tuottamiseen, tiedon ja lausuntojen antamiseen viranomaisille ja laitoksille, menekinedistämistyöhön osallistumiseen messujen ja kampanjoiden kautta yhdessä lihatalojen kanssa.


Mari Korkeaoja kasvattamossaan 1998

 Broilerituotannon eläinaines vaihtui 1980-luvun puolivälissä: ensimmäiset Ross-tuotantobroilerit teurastettiin 1986 lopulla. Vuosina 1986 ja -87 tuotiin myös ASA-yhtiön isovanhempaispolvea Tanskasta, näitä oli tuotannossa -89 asti. Siitä lähtien broileriaineksemme on ollut yksinomaan Skotlannista tuotavaa Ross-jalostetta. Vuonna 2001 Ross 208:n rinnalle tuotantoon tuli Ross 508.

Broilerituotteiden käyttö 1970-1994, milj. kg Broileri myydään nykyisin tuoreina lajitelmina ja jalosteissa, pakastebroilerin osuus on jo pitkään ollut muutaman prosentin luokkaa. (Elintarviketieto Oy)