• Aiheuttaja on yksisoluinen loinen, Histomonas meleagridis
  • Kalkkunat ovat erityisen herkkiä
  • Tarvitsee ympäristössä selviytymiseen ja leviämiseen toista loista eli umpisuolen suolinkaista, Heterakis gallinarum
  • Kastemadot tärkeitä levittäjiä
  • Suolinkaisen munat ovat erittäin kestäviä ympäristössä
  • Linnut saavat tartunnan kun ne syövät histomonasta sisältäviä umpusuolen suolinkaisen munia tai kastematoja, jotka ovat syöneet infektoituneita suolinkaisen munia.

Oireet

  • 1–2 viikkoa infektion jälkeen kudosvaurioita umpisuolessa ja maksassa
  • yhtäaikainen kokkidi-infektio pahentaa oireita
  • ripulia, joka voi olla kellertävää
  • siivet roikkuvat, apaattisia, kävelevät jäykästi
  • joskus iho värjäytyy tummaksi (näkyy parhaiten päässä)
  • eivät syö ja laihtuvat nopeasti
  • kuolleisuus voi nousta korkeaksi, jopa 70 %
  • selviytyneet kalkkunat kasvavat usein huonommin
  • muulla siipikarjalla oireet lievempiä tai niillä ei ole oireita ollenkaan.

Hoito

  • Tautiin ei ole tehokasta hoitoa
  • Madostusta Flubenolilla voi kokeilla, mutta se vähentää vain umpisuolen suolinkaisten määrää
  • Sairastumisen jälkeen ei kehity kestävää vastustuskykyä ja linnut voivat sairastua uudelleen.

Ehkäisevät toimenpiteet

  • Älä pidä kalkkunoita ja kanoja samoissa tiloissa tai samoilla ulkopihoilla
  • Älä pidä kalkkunoita myöskään samoissa tiloissa, joissa kanat ovat aikaisemmin olleet
  • Kanat voivat olla sekä H. meleagridiksen että umpisuolen suolinkaisen oireettomia kantajia
  • Poista lannat usein ja huolehdi hygieniasta
  • Siirrä kalkkunat sisätiloihin sateella, koska sateen jälkeen usein lisääntynyt määrä mustapäätautitapauksia
  • Kuivilla ja aurinkoisilla pihoilla umpisuolen suolinkaisen munat selviävät huonoiten
  • Histomonas meleagridis tuhoutuu nopeasti ympäristössä ilman umpisuolen suolinkaisen tai kastematojen antamaa suojaa.