Kokkidioosi

kokkidit ovat yksisoluisia Eimeria-suvun loisia
kanalla on 8 eri lajia
voivat selvitä ympäristössä kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa viikkoja ilman isäntälintua
kokkideja esiintyy yleisesti lintujen ympäristössä
tautia esiintyy broilereilla, munivilla kanoilla ja kalkkunoilla sekä monilla muilla lintulajeilla.

Leviäminen

tartunta saadaan kanalassa/broilerhallissa tai likaisista kuljetuslaatikoista, kun linnut syövät infektiokykyisiä kokkidin munia
loiset tunkeutuvat suolen limakalvoon, eri lajit elävät suolen eri osissa
lisääntyvät useita kertoja jakaantumalla ja lopuksi suvullisen lisääntymisen kautta
lintu erittää kokkidin munia ulosteessaan 4–7 päivää infektion jälkeen
munien täytyy kypsyä ympäristössä tartuntakykyisiksi ennen kuin voivat tartuttaa uuden linnun
sopivissa olosuhteissa esim. +25–30°C:ssa kosteissa ja hapekkaissa olosuhteissa kehittyminen vie 1–3 päivää.

pieni määrä kokkideja ? lievät oireet tai oireeton
loiset vaurioittavat suolen limakalvoa
ripuli
verta ulosteessa
kuivuminen
anemia
heikentynyt ravintoaineiden hyväksikäyttö ? laihtuminen
voi aiheuttaa vaihtelevaa muninnan laskua munintakanoilla
emolta saadut vasta-aineet suojaavat osittain ensimmäisten elinviikkojen aikana
sen jälkeen huono suoja ? nuoret yksilöt sairastuvat useimmiten 3–6 viikon iässä
munintakanoilla voidaan tautia nähdä myös myöhemmässä vaiheessa.

broilereilla kokkidiostaatteja rehussa
munivien kanojen rokotus
rokotteessa eläviä, heikennettyjä kokkideja
jos pehku liian kuiva ? kokkidit eivät kierrä pehkun ja linnun välillä ? huono teho
hyvä hygienia ja pehkun laatu

Korvaa tautitapauksissa kosteat ja likaiset kohdat pehkussa kuivalla ja puhtaalla pehkulla. Tämä vähentää kokkidien määrää ympäristössä ja näin lieventää tautipurkausta.
Tautipurkauksen jälkeen linnut tulevat vastustuskykyisiksi kyseiselle kokkidilajille, mutta voivat myöhemmin sairastua toisen lajin aiheuttamaan kokkidioosiin.
Antibiootteja voidaan käyttää vähentämässä toissijaisia tulehduksia.