KANAHARRASTAJAT

Lainsäädäntö ja velvollisuudet

Harrastekanalan pitäjää koskee samat lait ja säädökset kuin tuotantosiipikarjan pitäjääkin.

Ruokavirasto on koonnut muistilistan kesä- ja harrastekanojen pitäjille.

Kanojen pitopaikka on rekisteröitävä ja yhdenkin kanan omistajan on rekisteröidyttävä siipikarjanpitäjäksi. Ilmoitus tehdään kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lomakkeet ja ohjeet löytyvät Ruokaviraston sivuilta.

Alkutuotanto

Jos myyt tai luovutat munia tai eläimiä oman talouden ulkopuolelle tulee ilmoittautua alkutuotannon toimijaksi kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Alkutuotantoon kuuluvan harrastekanalan pitäjän tulee huolehtia salmonellavalvonta-asetuksen mukaisesta salmonellavalvonnasta ja näytteenotoista. Alle 50 kanan kanalassa näytteenotto on kerran vuodessa ja eläinlääkärin terveysvalvontatarkastus kolmen vuoden välein. Yli 50 kanan kanalassa näytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa ja eläinlääkäri käy joka toinen vuosi. Eläinlääkäri ottaa käynnillään kaksi näytettä, pölynäytteen sekä tossu- tai ulostenäytteen, riippuen siitä ovatko kanat lattialla vai virikehäkeissä. Eläinlääkäri tarkistaa kanojen olosuhteet ja tilan omavalvonta-ja tautisuojauskuvauksen.

Harrastekanala, alle 1000 kanaa

Kanalan on suojattava kanoja liialliselta kylmyydeltä, kuumuudelta, vedolta sekä pedoilta.

Kanalan on oltava sopivan valoisa ja kanoille on järjestettävä myös lepoaika. Suomen olosuhteissa on tärkeä suunnitella myös kanalan lämmitys hyvissä ajoin ennen pakkasia kuntoon. Myös kesäaikaan lämmitys saattaa olla tarpeen joten kesäkanaloita suunnitellessa ei tätä voi jättää huomiotta. Lattialle kuivikkeeksi käy mikä vaan perinteisistä eläimillä käytetyistä materiaaleista. Ortta pitää kanalassa olla vähintään 15 cm kanaa kohden, munintapesiä suositellaan yhtä per neljä kanaa. Ulkotarha on hyvä tehdä alle 25 mm verkolla jotta ulkonapitokiellon aikaan on ulkoilu mahdollista tietyin edellytyksin. Tilaa ulkotarhassa on hyvä olla vähintään 4 m² kanaa kohden. Kanojen pitoon varsinkin taajama-alueella saattaa kunnalla olla joitain omia säädöksiä. Tämä kannattaa selvittää ennen kanalan perustamista.

Ulkonapitokielto

Suomessa on vuonna 2021 todettu muutaman vuoden tauon jälkeen korkeapatogeenista lintuinfluenssaa luonnonlinnuissa ja fasaaneissa. Tästä syystä siipikarjan ulkonapitokieltoa on aikaistettu alkamaan jo 8.2. Ulkonapitokielto on voimassa 31.5.2021 asti. 

Lintuinfluenssa on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä eläintauti. Tautiepäilyissä on välittömästi otettava yhteys kunnaneläinlääkäriin. Lintuinfluenssaviruksen leviämisen estämiseksi siipikarjan ja muiden lintujen rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai muussa sellaisessa paikassa, johon luonnonvaraiset linnut eivät pääse. Kotieläiminä pidettävien lintujen juomavesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa on paljon luonnonvaraisia vesilintuja, ellei vettä kuumenneta tai desinfioida mahdollisten lintuinfluenssavirusten tuhoamiseksi. Luonnonvaraisten vesi- ja petolintujen pääsy on estettävä siipikarjalla tai muille linnuille tarkoitettuihin vesialtaisiin, jos tällaisia on lintujen pitopaikassa. 

Lisätietoa lintuinfluenssatilan- teesta sekä ulkonapitokiellosta

Ruokinta

Kananrehua myyvät maatalouskaupat ja jotkin harrastekanojen tarvikkeisiin erikoistuneet pienet liikkeet. Helpoin tie tasapainoiseen ruokintaan on valmis täysrehu, jossa on kaikki kanalle tärkeät ainesosat oikeassa suhteessa. Tämän lisäksi kana ei tarvitse muuta kuin puhdasta vettä. Myös niin sanotun kanankalkin tai muun kupukivinä toimivan tarjoaminen on täysrehunkin kanssa suositeltavaa. Lisätarjoiluna ja virikkeenä voidaan antaa esimerkiksi kaalia, porkkanaa, marjoja ja muita kasvikunnan tuotteita. Eläintautien leviämisen estämiseksi ruokajätteen syöttäminen kanoille on kiellettyä. Ruokajätteellä tarkoitetaan sellaista ruokaa, joka on ollut lautasella tai ruokailussa esillä, jolloin eläin- ja kasviperäiset tuotteet ovat voineet sekoittua. Eläinperäiset tuotteiden kuten lihan ja lihajalosteiden käyttö kanojen ruokinnassa on kiellettyä. 

Terveys

Siipikarjan pitäjän on huolehdittava eläinten terveydestä ja sairaudenhoidosta.

Kanoille on huolehdittava asianmukainen hoito sairauteen tai tapaturmaan tai lopetus, jos niiden terveydentila niin vaatii. Lopetus tulee tehdä lainsäädäntöä noudattaen ja turhaa kipua aiheuttamatta. Harrastesiipikarjankin lopetuksessa suositellaan tainnutusta. 

Ohjeistus tautisuojauksen toteuttamiseksi kotitarvekanoille. 

Yleisesti siipikarjan terveydestä, sairauksista ja terveydenhuollosta.

Yleistä

Kana on parvilintu, jolle lajikumppanit ovat hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Siksi kanoja tulisi aina olla vähintään 3, mieluummin enemmänkin. Kukkoa kanat eivät tarvitse, mutta hyvä kukko on parvea tasapainottava johtaja, joka turvaa parvea, tarjoilee herkut ja selvittelee eripurat kanojen välillä. Kukkoa ei tarvita munintaan, mutta lisääntymiseen ja munien hedelmöittämiseen kyllä. Toiset rodut ovat innokkaita hautojia, ja untuvikkojen kasvua on mukava seurata. Jos kanojen antaa hautoa tai haudottaa untuvikot itse koneella, on muistettava, että suunnilleen puolet kuoriutuvista untuvikoista on kukkoja. Kukkoja ei voi parvessa ylenmäärin pitää, joten ylimääräisille on joko löydyttävä uusi osoite tai ne on lopetettava. Myös vain kesäksi otettujen kanojen kohtalo on hyvä selvittää jo kanojen ostoa suunnitellessa.