Suomessa tuotetaan laadukkaita, vastuullisia ja valvotusti tuotettuja kananmunia.
Kananmunien tuotantoketju on läpinäkyvä ja kananmuna voidaan tarvittaessa jäljittää kaupasta pakkaamon kautta tilalle, jossa muna on munittu. Suomalaiset kananmunat ovat turvallisia ja niitä voi huoletta syödä vaikka raakanakin. Kotimaisissa munissa ei esiinny salmonellaa, mikä on erittäin poikkeuksellista verrattuna muihin maihin.
Tuoteturvallisuudesta huolehditaan tuotantoketjun joka vaiheessa.
Kananmunatuotantoa ohjaa monet lait ja säädökset, ja ennen kaikkea kananmuna-alan toimijoiden vahva ammattitaito.
Kananmunan tuotanto on resurssitehokasta ja siten ympäristökuormaltaan verrattain maltillista. Tehokkailla, monipuolisilla tilaratkaisuilla, modernilla teknologialla, jalostuksella, tarkalla ruokinnan suunnittelulla ja viljelyteknisillä ratkaisuilla on onnistuttu yhdistämään tuotannon ekologisuus ja eläinten hyvinvointi.
Vuonna 2021 Luonnonvarakeskus toteutti tutkimuksen jossa selvitettiin Suomalaisen kananmunan ympäristövaikutukset. Tutkimus tehtiin elinkaariarviointi-menetelmällä, joka huomioi kaikki tuotantoketjun vaiheet. Tarkasteltavia ympäristövaikutuksia olivat ilmastovaikutus eli hiilijalanjälki, rehevöittävä vaikutus sekä vesiniukkuusvaikutus. Tutkimus mahdollistaa myös vertailun muihin Luonnonvarakeskuksen tekemiin tutkimuksiin kala- ja lihatuotteissa.
Keskimääräinen kananmunan ilmastovaikutus on 1,67 kgCO2-ekv/kg.
(lisää asiasta: Ympäristövaikutukset - Totta munasta).
Ainoastaan terveet ja hyvinvoivat kanat tuottavat hyvin ja laadukkaita munia. Koko tuotantoketjussa lintujen hyvinvoinnin eteen tehdään paljon pitkäjänteistä työtä ja suomalaiselle tuottajalle on tyypillistä ajatella eläiminä muinakin kuin taloudellisina tuotantopanoksina. Lintujen hyvinvointia ja terveyttä pidetään yllä hyvillä tuotanto-olosuhteilla ja tarkoilla hoitokäytännöillä – ei lääkkeillä.
Suomi kuuluu siipikarjan terveystilanteen osalta parhaisiin maailmassa. Suomen strategia perustuu tautiriskien hallintaan ja eläimen hyvinvoinnin ja siten vastustuskyvyn tukemiseen. Tautiriskien hallinnassa ennaltaehkäisy on halvin ja tehokkain toimintatapa. Toimintatavoilla kuten kertatäytteisyydellä, taukosaneerauksilla ja vahvalla bioturvallisuudella rajoitetaan taudinaiheuttajien määrää ja pyritään estämään taudinaiheuttajien, kuten salmonella, pääsy tilalle. Oikeat olosuhteet, ruokinta ja hoito antavat linnulle mahdollisuuden parantaa ja ylläpitää riittävää vastustuskykyä, jolloin se kestää tautipainetta. Tautiriskien hallinnassa seurannalla ja valvonnalla taataan nopea ja oikea reagointi poikkeamatilanteessa. Poikkeamatilanteisiin on toimintasuunnitelmat valmiina.
Rokottaminen on tehokas tapa ehkäistä osaa siipikarjan taudeista ja suomalaisilla kanoilla noudatetaan kansallista rokotussuositusta. Rokotuksin vastustettavat siipikarjan virustaudit ovat Marekin tauti, tarttuva aivo- ja selkäydintulehdus, tarttuva keuhkoputkentulehdus, Gumboro-tauti ja sinisiipitauti. Antibioottien käyttö kananmunatuotannossa on harvinaista ja vähäistä. Antibiootteja käytetään vain tutkimusten perusteella määritellyn diagnoosin pohjalta eläinlääkärin määräyksestä silloin, kun se on lintujen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä.
Kanat jatkavat kasvatukseen ja kukkopojat lopetetaan ja hävitetään lain säädäntöä noudattaen. Eri tutkijaryhmät ympäri maailmaa kehittävät menetelmiä, joilla sukupuolilajittelu voidaan toteuttaa haudonnan alkuvaiheessa. Suomessa seurataan aktiivisesti teknologian kehitystä. Tällä hetkellä kukkopoikien kasvatus lihaksi tai yhdistelmärotujen (dual purpose chicken) käyttö ei ole ekologisesti kestävää eikä taloudellisesti kannattavaa.
