Kotimaisissa siipikarjatuotteissa ei esiinny salmonellabakteereita.
Suomessa koko siipikarjaketju on tehnyt vuosikymmeniä töitä pitääkseen salmonellan pois siipikarjatuotannosta ja esimerkiksi kotimaiset kananmunat eivät ole aiheuttaneet epidemioita vuoden 1995 jälkeen. Tuotteiden takaisinvedot salmonellaepäilyn vuoksi ovat harvinaisia ja tapahtuessaan osoitus onnistuneesta ja toimivasta valvontaohjelmasta.
Ne ovat yleisiä ympäristössä, ja moni luonnoneläin voi toimia bakteerien kantajana. Viime vuosina salmonellaa on Suomessa todettu niin pikkulinnuissa, siileissä kuin jyrsijöissä.
Salmonellabakteerit voivat aiheuttaa sairautta ihmisille ja eläimille. Ihmiset voivat saada salmonellatartunnan kontaminoituneiden elintarvikkeiden välityksellä. Tartunnan lähteinä voivat toimia esimerkiksi pastöroimaton maito, idut, siemenet ja raaka liha.
Siipikarjan salmonellavalvonnan tarkoituksena on estää salmonellatartuntojen leviäminen ihmisiin kanojen, broilerien ja kalkkunoiden sekä niistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä sekä pitää salmonellatartuntojen esiintyvyys tuotantoeläinparvissa enintään yhdessä prosentissa vuosittain.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa salmonellatartuntoja esiintyy kansainvälisesti katsoen erittäin vähän.
Suurin osa ihmisten tartunnoista on saatu Pohjoismaiden ulkopuolelta. Jotta tilanteemme säilyisi hyvänä myös toimiessamme EU:n sisämarkkinoilla, saatiin jäsenyysneuvotteluissa mahdollisuus vaatia Suomeen tuotavilta elintarvikkeilta ja eläinainekselta tutkimustulosta salmonellattomuudesta. Edellytyksenä tälle on kuitenkin kattava salmonellavalvonta kotimaassa.
Ohjelmassa valvotaan nautoja, sikoja, siipikarjaa sekä niistä saatavaa lihaa ja kananmunia. Siipikarjaohjelma kohdistuu tilatasolla kanoihin, broilereihin ja kalkkunoihin koko tuotantoketjun ajan isovanhemmista tuotantopolveen. Kananmunapakkaamoihin saa toimittaa munia vain valvontaohjelman piirissä olevilta tiloilta, ja teurastamoihin vastaavasti valvottuja eläimiä, joista salmonellanäytteet on tutkittu. Valvonta koskee myös siipikarjatuotteita suoraan kuluttajille myyviä tiloja. Teurastamoilla ja lihavalmistelaitoksilla sekä rehunvalmistuksella on omat valvontaohjelmansa.
Siksi valvonta on tiukinta emopolvella ja hautomoissa. Siipikarjaemoista otetaan näytteitä salmonellatutkimukseen untuvikkojen saapuessa kasvattamoon, lintujen ollessa neljän viikon ikäisiä ja kaksi viikkoa ennen parven siirtoa munittamoon. Munivasta emoparvesta näytteitä otetaan kolmen (broileri- ja kalkkunaemoilta kahden) viikon välein. Hautomolla otetaan ns. tuotantoympäristönäytteitä säännöllisesti kunnaneläinlääkärin hyväksymän valvontasuunnitelman mukaisesti.
Tuotantopolven kananuorikot tutkitaan salmonellan varalta sekä untuvikkoina kasvattamoon tullessa että ennen siirtoa munituskanalaan. Munintakauden ensimmäinen salmonellanäyte otetaan kanojen ollessa 22-26 viikon ikäisiä, sen jälkeen näytteenotto on 15 viikon välein tuotantokauden loppuun saakka. Teurastamolle menevistä kanoista viimeinen näyte otetaan neljän viikon sisällä teurasajankohdasta niin, että tulos ehtii tarkastuseläinlääkärille ennen kanojen noutoa. Myös kaikki broileri- ja kalkkunaparvet tutkitaan salmonellan varalta ennen teurastusta.
Näytteet voivat koostua eläinten ulosteista, rakenteista kerätystä sivelypölystä tai esimerkiksi kuoriutumislaatikoiden munankuorijätteestä. Ne tutkitaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa käyttäen ISO 6579:2002/muutos 1:2007 -menetelmää.
Kunnaneläinlääkärit valvovat salmonellavalvontaohjelman noudattamista alueellaan. Eläinlääkäri on velvoitettu tekemään asetuksessa määrätyin väliajoin valvontakäyntejä tuotantotiloille: emoyksiköihin kaksi kertaa, hautomoille vähintään kerran vuodessa ja tuotantopolven pitopaikkoihin kerran vuodessa. Hän huolehtii käynnillään virallisesta näytteenotosta, tarkastaa tuotannosta, lintujen terveydentilasta ja salmonellatutkimuksista pidettävän kirjanpidon sekä katsastaa tuotantohygieeniset olosuhteet ja antaa tarpeen mukaan näihin liittyvää neuvontaa. Merkittäviä puutteita havaittaessa annetaan määräaika korjauksille sanktioiden uhalla. Eläinlääkärin on laadittava valvontakäynnistä kirjallinen tarkastuskertomus, josta on annettava jäljennös tuottajalle. Läänineläinlääkäri valvoo edelleen ohjelman noudattamista toimialueellaan.
Ruokavirasto kerää laboratorioista tiedot parvikohtaisesta näytteenotosta ja raportoi EU:lle ohjelman noudattamisesta.
Valvontaohjelman perusnäytteenotosta aiheutuvista kustannuksista, mukaan lukien eläinlääkärin käynnit, vastaa siipikarjan omistaja.
Jos tilalla epäillään salmonellatartuntaa, huolehtii kunnaneläinlääkäri tarvittavien näytteiden ottamisesta. Mikäli tilalla todetaan salmonella, tekee aluehallintovirasto päätöksen taudin leviämisen estämiseksi eli rajoittavista määräyksistä. Tila ei tällöin saa luovuttaa munia tai lintuja pois tilalta. Linnut lopetetaan hiilidioksidikaasutuksella ja hävitetään destruktiolaitoksessa. Lintujen pitopaikka ympäristöineen tyhjennetään, puhdistetaan ja desinfioidaan. Tilalle tehdään saneeraussuunnitelma, jonka toteutumista kunnaneläinlääkäri valvoo.
Kanalan puhdistus ja desinfiointi aloitetaan huolellisella mekaanisella puhdistuksella. Kaikki irtoava lika, pöly ja lanta sekä rehuvarastojen sisältö kompostoidaan yhdessä lannan kanssa. Mekaanisen puhdistuksen jälkeen tilat alkudesinfioidaan. Alkudesinfektion jälkeen tilat pestään. Pesun jälkeen tiloja kuivatetaan muutama päivä, joiden jälkeen suoritetaan loppudesinfektio. Tilojen kuivuttua virkaeläinlääkäri ottaa pintapuhtausnäytteet. Näytteiden ollessa puhtaat edetään purettujen rakenteiden kokoamiseen, mutta näytteiden ollessa positiiviset aloitetaan desinfektiot ja pesut alusta. Viimeiseksi näytteiden oltua puhtaat tehdään tiloille formaliinikaasutus tai desinfiointiainesumutus.
Lanta kompostoidaan peitettynä ja lantakasan/lantalan ympäristö teollisuushienokalkilla peitettynä. Seuraavana keväänä lanta muokataan maahan ja pelto kylvetään viljalle. Lantaa ei kuljetettaessa saa kulkeutua yleisille tai muiden tilojen käyttämille teille. Lannanajokalusto pestään ja desinfioidaan työn päätyttyä ETT:n ohjeiden mukaisesti.
Asfaltoidut piha-alueet pestään ja desinfioidaan. Sorapintaisille piha-alueilla kaavitaan tarvittaessa saastunutta maata pois, jonka jälkeen alue kalkitaan ja peitetään uudella sorakerroksella. Saastunut maa-aines kompostoidaan sopivassa paikassa teollisuushienokalkilla peitettynä.
Salmonellasaneerauksissa haaste on bakteerin sitkeys. Se voi pesiytyä rakenteiden koloihin ja usein siitä eroon pääseminen vaatii ilmastointijärjestelmien, ruokintajärjestelmien ja muiden kanalakalusteiden osiin purkamista tai jopa uusiin vaihtamista.
Kun saneeraussuunnitelman mukaiset toimenpiteet on tehty eikä tuotantoympäristönäytteissä todeta salmonellaa, kasataan puretut rakenteet ja laitteet takaisin ja suoritetaan loppudesinfiointi. Tämän jälkeen viranomainen purkaa päätöksen tartunnan leviämisen estämiseksi.
Salmonellasaneeraus on tuottajalle raskas, pitkä ja kallis projekti.
Lue artikkelit saneerauksesta Siipikarja-lehdestä:
Maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen ja… 1037/2013 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen ja… 211/2016 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Jord- och skogsbruksministeriets förordning om… 1037/2013 - Ursprungliga författningar - FINLEX ®
Jord- och skogsbruksministeriets förordning om… 211/2016 - Ursprungliga författningar - FINLEX ®